1. Ajatuksia tekoälyajan työstä

Tekoälyä on verrattu sähköön. Tekoäly on yleiskäyttöinen teknologia, joka tulee aikaa myöten tunkeutumaan melkein kaikkialle. Tämä saattaa muuttaa työtä ja yhteiskuntaa merkittävästi. Koska tekoälyn ja muun digitalisaation vaikutuksia on vaikea erottaa toisistaan, ei työryhmämmekään pitänyt niiden voimakasta erottelua tarpeellisena.

Kuluttajat tulevat kokemaan tekoälyn voittopuolisesti hyödyllisenä, koska markkinoille tulee elämää helpottavia tai mukavuutta lisääviä edullisia tai kokonaan ilmaisia tuotteita. Tämän optimistisen näkymän rinnalla on esitetty pessimistisiä näkemyksiä työn tulevaisuudesta ja yhteiskunnallisten erojen kehityksestä.

Käsitykset vaihtelevat suuresti siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti tekoäly tuhoaa nykyisiä työpaikkoja. On varauduttava hyvinkin nopeaan muutokseen. Tekoälyn vaikutukset ovat Suomessa todennäköisesti pienemmät kuin esimerkiksi Saksassa. Helposti automatisoitavia, rutiininomaisesti toistuvia tehtäviä sisältäviä taylorisoituja työpaikkoja oli vuonna 2015 Suomessa noin 9 % työpaikoista, kun luku samaa määritelmää käyttäen oli Saksassa noin 30 % (Makó, Illésy & Borbély, julkaisematon työpaperi, 2018).

McKinseyn Suomea koskevan raportin mukaan tekoäly tuhoaa noin 15 % työpaikoista vuoteen 2030 mennessä ja muuttaa työn luonnetta huomattavasti tätä suuremmassa osassa tehtäviä. Arvio suosittelee, että on varauduttava kouluttamaan miljoona suomalaista uudestaan. Vastaavasti tekoälyn edistyksellinen soveltaminen mahdollistaa monia kokonaan uudenlaisia tuotteita ja ammatteja.

Vaikka työpaikkojen häviämisvauhti tuntuu suurelta, se on selvästi vähemmän kuin Suomessa on koettu aiempina vuosikymmeninä. Ennen tuottamattomasta työstä kuitenkin siirryttiin pääsääntöisesti parempipalkkaisiin töihin. Nyt monen ammattinsa menettävän osana saattaa olla tyytyminen aiempaa pienipalkkaisempaan työhön. Tekoäly vie töitä myös korkeasti koulutetuilta, kuten juristeilta, lääkäreiltä ja pankinjohtajilta.

Tekoäly voi myös parantaa työmarkkinoiden toimintaa. Työnvälitystä voidaan tehostaa nykyisestä valtavan paljon, koska työnhakijan ominaisuuksia voidaan koneellisesti verrata kerralla kaikkiin tarjolla oleviin työpaikkoihin. Työnvälitysrobotti voi etsiä töitä myös työssä oleville niin, että työvoima siirtyisi osaamisen karttuessa osaamistaan paremmin vastaaviin tehtäviin ja vapauttaisi vähemmän vaativia töitä työttömille ja työmarkkinoille tuleville.

Tuottavuuden kasvu ja sen mukana luova tuho hidastuivat 2000-luvulla kaikissa teollisissa maissa. Jos tekoäly täyttää siihen asetetut odotukset, tuottavuus ja luova tuho voivat kääntyä uudestaan kasvuun. Muutos vähentää yhdenlaisia työpaikkoja ja lisää toisenlaisia. Samalla erilaisten osaamisalojen kysyntä muuttuu: toisten laskee ja toisten nousee. Ilman korjaavia toimia tämä pahentaa työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa ja nostaa rakennetyöttömyyttä. Yleisesti ennustetaan, että työvoimalta edellytetään yhä korkeampaa koulutustasoa. McKinseyn ennusteen mukaan korkeasti koulutetun työvoiman osuus nousee noin 51 %:iin vuoteen 2030 mennessä, kun se vuonna 2016 oli 44 %. Muutos asettaa haasteita Suomen koulutusjärjestelmälle, koska koulutustaso lakkasi nousemasta Suomessa 1990-luvulla.

Tekoälyn kehittäminen ja käyttöönotto sekä yleisesti yhteiskunnan digitalisoituminen haastavat poliittisen päätöksenteon ja keskushallinnon perinteiset, siiloutuneet toimintatavat. Tarvitaan enemmän ns. konserniajattelua, mikä mahdollistaa hallinnonala- ja sektorirajat ylittävien kokonaisvaltaisten kehittämistoimien toteutuksen. Kysymys on laajemmin julkisen sektorin kyvystä reagoida toimintaympäristön muutoksiin ja uusista tavoista tehdä yhdessä.

Uhkakuvina tekoälyyn liittyvät rakennetyöttömyyden kasvu ja kasvavat yhteiskunnalliset erot. Poliittisen demokratian oloissa on liki mahdoton tilanne, jossa väestön enemmistö kokisi asemansa heikentyvän. On tärkeätä kyetä ennakoimaan muutoksen synnyttämiä sosiaalisia ongelmia tai niiden uhkia.

Tekoälyn tuomat haasteet eivät edellytä mitään kokonaan uudenlaisia ratkaisuja, joita ei olisi esitetty aiemminkin, mutta se lisää joidenkin toimien tarpeellisuutta huomattavasti. Muutos työmarkkinoilla korostaa heikoimpien suojelun tarvetta, mutta samalla työmarkkinoiden jäykkyyksistä aiheutuvat haitat kasvavat. Vastuuta heikoimpien suojelusta on siirrettävä valtion kustantaman sosiaalipolitiikan suuntaan. Sinänsä pohjoismainen hyvinvointivaltio on paljon paremmin varautunut vastaanottamaan muutoksen kuin vaikkapa Yhdysvallat, jossa turvaverkko on ohuempi.

Työryhmämme tehtäviin ei kuulunut tehdä sosiaalipolitiikan piiriin kuuluvia ehdotuksia. Voidaan kuitenkin todeta, että tarve huolehtia työn vastaanottamisen kannattavuudesta korostuu samoin kuin tarve alentaa tasapainotyöttömyyttä palkkatuen tai ansiotuloja täydentävien tulonsiirtojen avulla.

Myöskään vaatimus elinikäisestä oppimisesta ei ole uusi, mutta sen tarve lisääntyy voimakkaasti. Jotta tämä voisi toteutua, on ratkaistava kysymys koulutuksen maksajasta. Työryhmä esittää jokaisen suomalaisen koulutustiliä, jolle kertyy koulutukseen oikeuttavaa rahaa. Maksajina voisivat olla valtio sekä työnantajat ja työntekijät. Oikeus koulukseen tulisi olla yhtäläisesti myös yrittäjillä. Samalla Suomeen syntyisivät koulutuskysynnän ylläpitämänä koulutusmarkkinat.

Osmo Soininvaara työryhmän puheenjohtaja

Mitä mieltä sinä olet?

Vastaa käyttäjälle Jussi Heikkilä Peruuta vastaus

Yksi kommentti artikkeliin 1. Ajatuksia tekoälyajan työstä

  1. Jussi Heikkilä sanoo:

    Tekoälyllä tehoa opinto-ohjaukseen?

    Tekoälyllä olisi potentiaalia monien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun, mutta tekoälyä ei ole ilman laadukkaita tietoaineistoja, dataa. Opinto-ohjaus on esimerkki sovelluskohteesta, josta on kattavasti dataa, mutta johon on vähän tekoälyratkaisuja.

    Opinto-ohjaajat vaikuttavat nuorten koulutusvalintoihin, mutta heidän aika oppilasta kohden on hyvin rajallinen. Tällöin vanhempien roolimallit ja neuvot korostuvat. Koulutus periytyy, koska tieto koulutusmahdollisuuksista ei ole samalla tavoin jakautunut eri koulutustaustaisten perheiden välillä. Korkeasti koulutetut vanhemmat suosittelevat lapsilleen todennäköisemmin korkeakoulutusta.

    Hyödyntämällä tehokkaammin olemassa olevia julkisen sektorin tietoaineistoja suomalaisten nuorten koulutusvalinnat voisivat perustua enemmän tietoon kuin tunteeseen. Tällöin vanhempien suosituksille, jotka voivat perustua vanhentuneisiin asenteisiin ja stereotypioihin, jäisi vähemmän painoarvoa.

    Dataa on saatavilla koulutusvalintojen tueksi. Opetushallituksen ja OKM:n ylläpitämä Opintopolku.fi-portaali tarjoaa tietoa koulutusvaihtoehdoista ja sen rekisterissä on kaikkien suomalaisten opintosuoritukset. Tilastokeskuksella (TK) on tiedot ihmisten työsuhteista ja palkoista, mikä mahdollistaa toimialojen työpaikkojen ja palkkojen kehityksen seuraamisen. Tutkijat ovatkin tehneet loistavia tutkimuksia TK:n aineistoilla. Yhdistämällä TK:n data Opintopolussa oleviin oppilaitoksiin ja tutkintoihin, olisi mahdollista tarkastella niissä opiskelleiden henkilöiden koulutus- ja urapolkuja, työllisyyttä ja tulokehitystä.

    Entä se tekoäly? Laadukkaat aineistot ja tiedot alustan käyttäjien mieltymyksistä mahdollistavat tekoälysovellukset, kuten koneoppimiseen perustuvat suositusalgoritmit. Verkkokaupoissa ja somessa saamme jatkuvasti osaksemme kohdennettua markkinointia sen mukaan, mitä muita tuotteita olemme selailleet. Vastaavasti Opintopolku-alustalle voisi kehittää algoritmin, joka esittelisi verkkosivua selaavalle nuorelle hänen mieltymystensä mukaisia koulutuspaikkoja. Suosittelualgoritmi oppii sitä tehokkaammaksi, mitä enemmän sillä on tietoa alustan käyttäjistä.

    Teoriassa TK:n tiedot yhdistettynä Opintopolun tietoihin voisivat mahdollistaa koulutusvaihtoehtojen vertailun ennennäkemättömällä tavalla. Tämä voisi kaventaa opinto-ohjauskuilua eritaustaisista perheistä tulevien nuorten välillä ja vähentää ”mutuun” perustuvia koulutusvalintoja.

    Käytännössä haasteena on kuitenkin lainsäädäntö, joka sääntelee näiden tietojen käyttöä. Kuinka huolehdittaisiin siitä, että tietoja yhdistettäessä, säilytettäessä ja käsiteltäessä kenenkään yksityiselämän tai henkilötietojen suoja ei vaarantuisi kuten Tilastolaki edellyttää? Toivottavasti tekoälyn soveltaminen opinto-ohjauksessa otetaan kansallisen tekoälyohjelman agendalle ja tietoaineistojen käyttöön liittyvät haasteet ratkaistaan!