Liite 2. Tekoälyn määrittelyä

Tekoälyn määritelmästä lyhyesti

Alan Turing esitti 1950-luvulla kysymyksen, voivatko koneet ajatella. Hänen määritelmänsä koneen älykkyydelle oli toiminta tavalla, jota ei erota ihmisestä. Tällä perusteella älykkyys voidaan määritellä funktionaalisuuden perusteella. Yhtä yleisesti käytettyä määritelmää tekoälylle ei kuitenkaan ole, mutta usein käytetty määritelmä on järjestelmän kyky toimia tavoitteellisesti ja ympäristöään ennakoiden. Käytännössä tämä määritelmä ei kuitenkaan kata läheskään kaikkia tekoälyiksi kutsuttuja järjestelmiä. Määritelmien kirjavuus vaatii tarkkuutta tehtyjen tutkimusten tulkinnassa ja useissa tapauksissa tekoälyä käytetään tietoteknistymisen (digitalisaation) synonyyminä.

Tekoäly automaation mahdollistajana

Yksi tekoälyn merkittävimmistä yhteiskunnallisista vaikutuksista lienee sen mahdollistama tehtävien ja toimintojen automaatio. Automaation voi jakaa tietoprosessien (tietotyön) sekä fyysisten prosessien (fyysisen työn) automaatioon. Lähitulevaisuudessa tekoäly (muun digitalisaation ohella) vaikuttanee voimakkaimmin tietoprosesseihin, koska useat vahvasti toistuvat fyysiset työt on jo automatisoitu ja teknologian taso ei edes keskipitkällä aikavälillä riittäne vaihtelevampiin esimerkiksi kirvesmiehen töihin. Aloilla, joihin panostus on hyvin suurta, esimerkiksi automaattisissa ajoneuvoissa, teknologia kypsynee nopeammin ja murros on mahdollinen myös fyysisissä töissä seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. On huomattava, että automaatio ei välttämättä vaadi tekoälyä, vaan tietoteknistyminen eri muodoissaan edesauttaa automatisoitumista.

Tekoälyteknologiasta

Tekoäly on pohjimmiltaan tietokoneohjelma. Viimeaikainen tekoälybuumi johtuu suurimmaksi osaksi laskentakapasiteetin sekä digitaalisessa muodossa olevan tiedon määrän kasvusta. Nämä vaikuttavat siten tekoälyn käytön mahdollisuuksiin eri sovellusalueilla ja useat kansainväliset suuryritykset hamuavat sekä laskentakapasiteettiä että dataa tällä hetkellä lähes aggressiivisesti.

Koneiden, kuten ihmistenkin, älykkyys on monitahoinen ominaisuus. Valtaosa tekoälyn tarjoamista kyvyistä voidaan jaotella havainnointiin (esimerkiksi kuvan tai puheen tunnistus), sisäisten mallien rakentamiseen (esimerkiksi asioiden riippuvuuksien havaitseminen) sekä päätöksentekoon. Näiden lisäksi muita enemmän sovelluskohtaisia kykyjä ovat muun muassa luonnollisen kielen käsittely (esimerkiksi automaattinen kielenkäännös), liikkuminen (muun muassa robotit) sekä laskennallinen luovuus.

Kuten ylläolevasta käy ilmi, nykyiset tekoälyjärjestelmät koostuvat erikoistuneista komponenteista kuhunkin osa-ongelmaan. Tämä pitää paikkansa myös esimerkiksi IBM:n Watsonin kohdalla, jossa on erilliset moduulit eri osaongelmiin. Yleiskäyttöinen, lähes ihmisen kognitiivisella tasolla oleva vahva tekoäly ei ole näköpiirissä edes keskipitkällä aikavälillä.

Tyypillisesti tekoälylle helppoja päätöksiä ovat ne, jotka ihminen pystyy tekemään nopeasti, refleksinomaisesti, jos näistä päätöksistä on olemassa riittävästi esimerkkejä. Tällaisia ovat esimerkiksi useat kuvantunnistusongelmat. Erityisen vaikeita tekoälylle ovat ongelmat, joissa on löydettävä uusi ratkaisu jo tunnettuun ongelmaan. Myös ongelmat, joissa on paljon vaihtelua, ovat vaikeita, koska näistä ei ole yleensä riittävästi esimerkkiaineistoa koneoppimista varten.